Vai oltiinko sittenkään. Vaikka kaikki näytti niin ruusuiselta, olikin totuus sitten vähän toinen. Nosturi oli hajonnut keskelle etupihaa ja siinä se olla kökötti ja odotti, josko joku osaisi tehdä sille jotain. Ensin odotettiin, että korjaaja soittaa, sitten että toinen korjaaja tulee paikalle ja sen jälkeen josko kolmas osasi laittaa vielä laitteen toimimaan. Nosturista ei kuulunut pihahdustakaan, joten sitä ei voitu myöskään vaihtaa.
Kavereille täytyy kyllä nostaa hattua, sillä hyvin ne jakso odotella. Mitään ei tapahtunut ja kaverit ne vaan odotti josko jostain löytyisi joku, joka osais laitteen korjata. Mutta eipä siinä paljon muitakaan vaihtoehtoja ollut. Kaksi lavallista seinäelementtejä oltiin kuskattu kauhee matka ja jonnekin nekin pitäis saada hukattua. Mielessäni vaan laskeskelin kuinka paljon jollekin maksoi se kun viisi miestä ja kolme konetta seisoi koko päivän meidän tontilla. Iso huokaisu siitä, että meille sitä laskua ei lähetetä. Taas yks iso plussa valitsemallemme rakentamistavalle.
Potiuksen pojilla onneksi riitti näperrettävää porrasmuottien kanssa. Portaiden valun on siis tarkoitus olla torstaina, mutta sitä ennen pitäisi saada seinät ja ontelolaatat paikalleen. Nyt muotit kuitenkin saatiin jo päivää etuajassa valmiiksi.
Itse en tiedä tarkkaan mitä tapahtui ja kuka lopulta taikojaan kävi tekemässä, mutta puoli kahdeksan aikaan illalla sain iloisen puhelun että seiniä oli alettu nostaa. Ja sittenhän niitä nostettiin. Parissa tunnissa seinät oli paikallaan ja pitkä päivä oli lopussa. Ja vielä silloinkin hymyilytti, jopa koko päivän puurtaneita työmiehiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti